Lattialaatoituksen vinkkejä

Varaa ainakin seuraavat asiat:
- Laattaleikkuri, laattapihdit (pieniä laatanpalasia varten)
- Ämpärit: laastille, saumausaineelle, saumauksen pesuun (voit toki käyttää samaa ämpäriä jos jaksat pestä ämpärin käytön jälkeen)
- Laastikampa; ota sellainen jossa on useita eri hammastuksia
- Laatoitusnarua
- Rättejä
- Ohut tikku tms. jolla voit kaapia laattojen välit puhtaaksi
- Porakoneeseen sekoitinpää
- Saumaukseen saumausaineen levitykseen tyyny jossa käsikahva
- Saumauksen pesuun puhdas sieni ja reilusti puhdasta pesuvettä
- Polvien alle pehmuketta

Laattojen valinta:

- Saumojen määrä = työn määrä

- Laattojen detaljien määrä = työn määrä (pienet käikäleet)

- Epätasainen laatan sauma seinälle laatoitettaessa = merkittävä työmäärän lisäys

- Epätasainen laatan pinta = saumauksen työmäärän merkittävä lisäys

Vinkit laatoitukseen:
- Tarkista ennen laatoitusta että laatoitettava alue on tasainen, esim. vedeneristyksen sekaan joutuneet pienet kököt aiheuttavat laatan vinoutumisen. Huom! Myös nurkat!
- Koesovita laatat; mieti reunat ettet joudu leikkaamaan ja sovittelemaan 1cm laattasoiroa koko seinän matkalle jne.
- Jos laatat halkeavat laattaleikurissa vääristä kohtaa, tee leikkaus monta kertaa ja etsi katkaisijalla kohta josta laatta katkeaa kuin itsestään; voimaa ei tarvitse käyttää
- Mielummin jähmeä laasti kuin kuravelli joka valuu
- Laatoita ensin pieni alue (max. neliömetri) jotta voit tehdä alueen rauhassa. Jos laasti on notkeaa vielä ensimmäisen alueen jälkeen voit helposti jatkaa samalla laastilla
- Kiire ei ole, laasti ei yleensä jähmety kovinkaan äkillisesti
- Poista kaikki saumojen välistä pursuava laasti ohuella tikulla
- Varmista ettei laattojen päälle jää laastia

Vinkit saumaukseen:
- Saumaa vata kun laatoituslaasti on kuivunut
- Levitä saumausaine viistosti käyttäen reilusti voimaa
- Pyyhi märällä sienellä suurimmat saumausaineet pois heti saumausaineen levityksen jälkeen
- Odota rauhassa sauma-aineen kuivumista ja aloita laattojen pesu kun laatojen väleissä sauma-aine on jo hieman kovaa; älä kuitenkaan anna kuivua kokonaan
- Jos loppupesussa et saa laattoja puhtaaksi on tämä merkki liian märästä saumausaineesta; käy juomassa kupillinen kahvia
- Vaihda pesuvesi tarpeeks usein
- Et ehkä saa laattoja täysin pestyksi; se ei haittaa. Ne voivat jäädä hieman "harmaiksi". Jos pesuveteen ei enää irtoa saumausainetta kun huuhtelet sienen on homma hyvällä mallilla

Vuosi kansiin ja pakettiin

Vaikka vuotta 2010 on vielä vähän yli viikko jäljellä, on varmaan hyvä tehdä yhteenveto kuluneesta ajasta täällä talossa ja pohtia tulevaa.

Sopeutumista, järkytyksiä, rauhaa, opettelua, omaa. Ja ihmeellistä. Tämä syksy ja alkutalvi on ollut melko rankka, mutta oikeasti hyvällä tavalla nyt kun katsoo taaksepäin. Ilman kyyneliä ei olla vältytty ja voimat ovat olleet äärirajoilla, joskus loppuneetkin. Hassua kyllä; ihminen ei mene miksikään kun sitä vähän rääkkää. Eikä vaan vähän, omalta osaltani tämä alku on ollut yksi elämäni isoimmista puristuksista. Eikä kaduta. Ehkä jopa vähän ylpistää, mutta eihän tätä kokemusta voi ymmärtää kuin itse kokemalla.

Omakotitaloon muuttaminen kerrostalohiirulaisille on melkoinen shokki. On niin paljon opeteltavaa ja vielä täysin tuntematonta. Mutta kaikessa on palkintonsa; sainpas tämänkin kuntoon, opinpas tekemään tämän. Asiat eivät tunnu enää niin pelottavilta.

Syksyn aikana talo on myös kokenut muutoksia; yläkerta on täysin remontin alla ja kuten aikaisemmassa merkinnässä mainostin; uudet käyttövedet ja viemärit on vedetty. Ilmanvaihtoa on paranneltu. Ja taloa on opeteltu rakastamaan.

Tuleva vuosi pitää sisällään yläkerran remontin loppuunsaattamista ja sitten kun kevätaurinko lämmittää verannan vielä lumen peittäessä pihaa, aion ainakin itse ottaa siellä monet päiväunet. Sitten alkaa ulkokausi ja koittaa Se Hetki Kun Saa Ostaa Grillin. Kylmä olut kärisevän grillin vieressä grillipihdit toisessa kädessä.

Tulevan vuoden syksy onkin tuttua; omenien ahmintaa ja talveen varautumista. Ehkä alakerran remontointia, mutta sitten onkin taas moni remonttitoimi tutumpi ja ehkä alakerran remontointi sujuu enemmän rutiinilla.

Katselimme Anun kanssa Google Mapsista kesäkuvia talosta. On oikeastaan hurjaa katsella vihreää nurmea ja pihaa jota tulemme mylläämään oikein sielujen kyllyydestä kesällä. Ja tien asfaltti, odotan kun voin mennä sinne kuuman kesäpäivän iltana paljain jaloin ja se polttaa jalkoja. Moikkaan naapuria ja pidän hyvänä omenapuuta.

-11 pakkasasteen ja lumen keskeltä kirjaili Jouni

Viemäriremppaa

Alun perin oli tarkoituksena vetää uudet käyttövedet. Sitten ajattelimmen että uusimme yläkerran ja keskikerroksen välisen valurautaisen viemärin. Lopputulos oli että viemäri uusitaan kautta talon, kellarista kadulle-osuus olikin onneksemme uusittu. Ja tietysti käyttövedet.

Purkamisen kynnys on ylitetty aika maksimilla tänään kun purimme viemärin ja tätä kirjoittaessa molemmat WC:t ammottavat tyhjyyttään, lattiasta on jäljellä vain lattiavasat ja putkista.. no ei mitään.

Ja huomio kaikille niille jotka väittävät että valurautaputki halkeaa "kuin munan kuori" kun siihen lyö. Höpönlöpö. Jos näin tekee niin riskirajoilla on putken kanssa oltu. Meillä ainakin sai antaa monta monta täyden voiman iskua moskalla ennenkuin valurautaan sai edes halkeaman. Ottaa hieman herkän miehen sydämmelle moukaroida taloa sillä voimalla.

Vuonna 1957 rakennettu valurautaviemäri oli muuten ihan hyvässä kunnossa. Putkivahvuus oli kauttaaltaan tosi paksu. Jos ja kun viemärisi tuuletusputki tekee mutkan ennenkuin lähtee nousemaan kohti kattoa voi se olla täysin tukossa. Tuuletusputki nimittäin ruostuu ja tiputtaa ruosteen suoraan mutkaan joka lopulta tukkiintuu. Jos WC:ssäsi haisee tai viemärit pulputtavat, voi syy olla tässä. Meillä viemäriputki oli muuten haljennut, mutta näkyvältä osuudelta. Talon käyttövesi vähän jo aikansa eläneet, tosin nekin varmaan olisivat palvelleet jonkun aikaa.. Vakuutusyhtiö tuskin korvaisi vesivahinkoa, joten varman päälle.

22 päivää muutosta

Nyt se on konkreettisesti todistettu että omakotitalossa on hommaa. Ja jos ei ole, sitä on hyvin hyvin helppo keksiä!

22 ensimmäisen päivän aikana on tapahtunut monenmoista. Tässä yhteenvetoa:

• Omenoita on popsittu maha täyteen, mainioita matkaeväitä tai kun tulee nälkäisenä töistä kotiin.
• Yläkerran lattiat purettu lähes puruihin asti. Kohta ne purutkin näkevät päivänvalon n. 53 vuoden jälkeen. 
• Samoin yläkerran seinät.  
• Ilmanvaihtoa paranneltu; ensimmäinen toimenpide mitä tehtiin talolle oli: 100mm reikä seinään tuloilmalle. On muuten paljon puuta seinässä. Ja purua, joka ei peloista huolimatta alkanut satamaan reiästä vaan kiltisti roikkui reiän yläpuolella.
• Yksi seinä maalattu sisällä.
• Pihalta poistettu edellisen asukkaan rakentama terassi porstuan ympäriltä. Porstua näyttää nyt kauniilta ja oikealta.

ps. Omenoiden lahjoitus toimi hyvin. Ensimmäisenä iltana oli koko saavi tyhjennetty. Veikkaampa että joku lähistön mummo on käynyt ja totellut käskyä.

Omenameemi

Haastamme täten kaikki omenapuunomistajat trendikkääseen Give Away-meemiin!

Kerää sangollinen omenoita omasta puusta, kiikuta tien viereen (sellaisen jonka ohi ihmiset kävelevät) ja laita lappu päälle "Omenoita, saa ottaa!"

Iltakävelijät jaksavat näin kotiin saakka :)

Siellä se odottaa

Nyt on ilta. Äsken sateen tihuttaessa toivotimme talolle hyvää yötä ja revimme vanhan omistajan nimen pois postilaatikosta. Nukumme vielä yhden yön varastorakennusta muistuttavassa kerrostaloasunnossa.

Taas yksi päivä meni siivotessa ja purkaessa. Entisen omistajan sotkut alkoivat hävitä ja alta paljastui talo jonka me ostimme. Makoilimme Anun kanssa siivotun olohuoneen lattialla pimeässä kuunnellen Massive Attackia ja ensimmäistä kertaa mekin pääsimme sotkujen alta katsomaan ja suunnittelemaan sohvan paikkaa. Kumpikin hymyilimme vienosti ja katselimme ympärille lumoutuneena.

Löin ylä-asteella itsetekemälläni vasaralla ensimmäisen naulan ensimmäiseen talooni. Säilä-hevosen kenkä pääsi toivottamaan onnea taloon kuistin oven yläpuolelle.

Kirjaili: Jouni

Tästä se alkaa..

Tänään saatiin avaimet.

Useampi kuukausi on tehty paperitöitä, haettu lainaa, kilpailutettu vakuutuksia vakuutusyhtiöiden kanssa. Vasta avaimien saaminen teki asiasta konkreettista ja todellista. Nyt se on meidän. Talo. Tontti. Okei, pankilla on kuulemma joitain panttikirjoja, mutta silti. Nyt se on meidän.

Kuten myös kasa edellisen omistajan romuja.

Kaarsimme pihaan avaimet kourassa, myyjä luovutti ne toisaalla. Ensimmäinen havainto oli, että nurmikolla lojuu sählymaila, sulkapallomaila, palloja.. Kaatunut lasten muovihevonen.

Sisällä tilanne ei parantunut. Olohuoneen ovea blokkasi säkkityyny ja jääkaapissa oli vielä haiskahtavat ruuat jäljellä. Myyjä vielä avainten luovutuksessa totesi että "olen siivonnut kevyesti, älkää olko vihaisia jos ei ole ihan kunnolla siivottu". Kunnolla siivottu? Eihän talossa ollut siivottu lainkaan :)

Lopulta pihaan kertyi kuorma-auton lavallinen kaikenlaista romua. Ehkei ihan se ideaalisin tapa aloittaa uusi eläminen talossa. Siivoaminen olisi tullut heti alkuun tietysti kyseeseen, muttei ehkä ihan tässä mittakaavassa..

Tämä blogi kertoo Anun ja Jounin taloprojektista, vinkeistä, upeista hetkistä ja näistä vähän yllätyksellisistä hetkistäkin. Blogin talo on vuonna 1957 valmistunut rintamamiestalo reilun hehtaarin kokoisella tontilla.

Kirjoitti: Me molemmat!