Alun perin oli tarkoituksena vetää uudet käyttövedet. Sitten ajattelimmen että uusimme yläkerran ja keskikerroksen välisen valurautaisen viemärin. Lopputulos oli että viemäri uusitaan kautta talon, kellarista kadulle-osuus olikin onneksemme uusittu. Ja tietysti käyttövedet.
Purkamisen kynnys on ylitetty aika maksimilla tänään kun purimme viemärin ja tätä kirjoittaessa molemmat WC:t ammottavat tyhjyyttään, lattiasta on jäljellä vain lattiavasat ja putkista.. no ei mitään.
Ja huomio kaikille niille jotka väittävät että valurautaputki halkeaa "kuin munan kuori" kun siihen lyö. Höpönlöpö. Jos näin tekee niin riskirajoilla on putken kanssa oltu. Meillä ainakin sai antaa monta monta täyden voiman iskua moskalla ennenkuin valurautaan sai edes halkeaman. Ottaa hieman herkän miehen sydämmelle moukaroida taloa sillä voimalla.
Vuonna 1957 rakennettu valurautaviemäri oli muuten ihan hyvässä kunnossa. Putkivahvuus oli kauttaaltaan tosi paksu. Jos ja kun viemärisi tuuletusputki tekee mutkan ennenkuin lähtee nousemaan kohti kattoa voi se olla täysin tukossa. Tuuletusputki nimittäin ruostuu ja tiputtaa ruosteen suoraan mutkaan joka lopulta tukkiintuu. Jos WC:ssäsi haisee tai viemärit pulputtavat, voi syy olla tässä. Meillä viemäriputki oli muuten haljennut, mutta näkyvältä osuudelta. Talon käyttövesi vähän jo aikansa eläneet, tosin nekin varmaan olisivat palvelleet jonkun aikaa.. Vakuutusyhtiö tuskin korvaisi vesivahinkoa, joten varman päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti