Nyt on ilta. Äsken sateen tihuttaessa toivotimme talolle hyvää yötä ja revimme vanhan omistajan nimen pois postilaatikosta. Nukumme vielä yhden yön varastorakennusta muistuttavassa kerrostaloasunnossa.
Taas yksi päivä meni siivotessa ja purkaessa. Entisen omistajan sotkut alkoivat hävitä ja alta paljastui talo jonka me ostimme. Makoilimme Anun kanssa siivotun olohuoneen lattialla pimeässä kuunnellen Massive Attackia ja ensimmäistä kertaa mekin pääsimme sotkujen alta katsomaan ja suunnittelemaan sohvan paikkaa. Kumpikin hymyilimme vienosti ja katselimme ympärille lumoutuneena.
Löin ylä-asteella itsetekemälläni vasaralla ensimmäisen naulan ensimmäiseen talooni. Säilä-hevosen kenkä pääsi toivottamaan onnea taloon kuistin oven yläpuolelle.
Kirjaili: Jouni
lauantai 28. elokuuta 2010
perjantai 27. elokuuta 2010
Tästä se alkaa..
Tänään saatiin avaimet.
Useampi kuukausi on tehty paperitöitä, haettu lainaa, kilpailutettu vakuutuksia vakuutusyhtiöiden kanssa. Vasta avaimien saaminen teki asiasta konkreettista ja todellista. Nyt se on meidän. Talo. Tontti. Okei, pankilla on kuulemma joitain panttikirjoja, mutta silti. Nyt se on meidän.
Kuten myös kasa edellisen omistajan romuja.
Kaarsimme pihaan avaimet kourassa, myyjä luovutti ne toisaalla. Ensimmäinen havainto oli, että nurmikolla lojuu sählymaila, sulkapallomaila, palloja.. Kaatunut lasten muovihevonen.
Sisällä tilanne ei parantunut. Olohuoneen ovea blokkasi säkkityyny ja jääkaapissa oli vielä haiskahtavat ruuat jäljellä. Myyjä vielä avainten luovutuksessa totesi että "olen siivonnut kevyesti, älkää olko vihaisia jos ei ole ihan kunnolla siivottu". Kunnolla siivottu? Eihän talossa ollut siivottu lainkaan :)
Lopulta pihaan kertyi kuorma-auton lavallinen kaikenlaista romua. Ehkei ihan se ideaalisin tapa aloittaa uusi eläminen talossa. Siivoaminen olisi tullut heti alkuun tietysti kyseeseen, muttei ehkä ihan tässä mittakaavassa..
Tämä blogi kertoo Anun ja Jounin taloprojektista, vinkeistä, upeista hetkistä ja näistä vähän yllätyksellisistä hetkistäkin. Blogin talo on vuonna 1957 valmistunut rintamamiestalo reilun hehtaarin kokoisella tontilla.
Kirjoitti: Me molemmat!
Useampi kuukausi on tehty paperitöitä, haettu lainaa, kilpailutettu vakuutuksia vakuutusyhtiöiden kanssa. Vasta avaimien saaminen teki asiasta konkreettista ja todellista. Nyt se on meidän. Talo. Tontti. Okei, pankilla on kuulemma joitain panttikirjoja, mutta silti. Nyt se on meidän.
Kuten myös kasa edellisen omistajan romuja.
Kaarsimme pihaan avaimet kourassa, myyjä luovutti ne toisaalla. Ensimmäinen havainto oli, että nurmikolla lojuu sählymaila, sulkapallomaila, palloja.. Kaatunut lasten muovihevonen.
Sisällä tilanne ei parantunut. Olohuoneen ovea blokkasi säkkityyny ja jääkaapissa oli vielä haiskahtavat ruuat jäljellä. Myyjä vielä avainten luovutuksessa totesi että "olen siivonnut kevyesti, älkää olko vihaisia jos ei ole ihan kunnolla siivottu". Kunnolla siivottu? Eihän talossa ollut siivottu lainkaan :)
Lopulta pihaan kertyi kuorma-auton lavallinen kaikenlaista romua. Ehkei ihan se ideaalisin tapa aloittaa uusi eläminen talossa. Siivoaminen olisi tullut heti alkuun tietysti kyseeseen, muttei ehkä ihan tässä mittakaavassa..
Tämä blogi kertoo Anun ja Jounin taloprojektista, vinkeistä, upeista hetkistä ja näistä vähän yllätyksellisistä hetkistäkin. Blogin talo on vuonna 1957 valmistunut rintamamiestalo reilun hehtaarin kokoisella tontilla.
Kirjoitti: Me molemmat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)